Mediaseurantaa...

Tein niin sanotusti Kiinat ja seurasin mediankäyttöäni herkeämättä, tosin vain yhden vuorokauden ajan, toisin kuin esikuvani, joka jaksaa valvoa väsymättä kansalaistensa edesottamuksia päivästä ja vuodesta toiseen. Koska elämä on lähes aina parempaa musiikilla kuin ilman, aloitin aamuni soittaen kaiken desert rockin isää, Kyussia. Samaan aikaan, noin klo 8.40-9.00 kävin myös irkissä (joka ei siis ole sama asia kuin IRC-galleria:) toivottamassa huomenet niille ystävilleni, jotka irkkaavat ja tietysti tarkastamassa, minkälaisia törkyurleja olisi tarjolla hauskuttamaan aamuani. Asiaan vihkiytymättömille esitettäköön tässä vaikkapa eräs suhteellisen kuiva parodiakuva CERN:in suuren hiukkastörmäyttimen aiheuttamasta mediakohusta ja maailmanlopun ym. kauhukuvien maalailusta. Toisin sanoen aamu ei ainakaan tällä rintamalla tarjonnut juuri mitään hauskaa, varsinkaan kun luin vain reilua tuntia myöhemmin Aamulehden www-sivuilta varsin raadollisen jutun tapetusta miehestä, jonka ruumis oli kellunut vesilätäkössä rakennustyömaalla aivan yliopiston läheisyydessä edellisaamuna. Paperiversiosta, jota käpistelin pikaisesti YTHS:n odotushuoneessa, sen sijaan ehdin lukea hädintuskin etusivun, jossa kerrottiin UPM:n ja Stora Enson irtisanomisista. Metsäteollisuus taitaa viimein alkaa kaatua jämähtäneisyyteensä, vahinko vain, että maksajina ovat työntekijät, joiden ammattiliitto on tällaisten tilanteiden kannalta katsoen tainnut niin sanotusti hinnoitella itsensä ulos.

Sen sijaan sitä ennen ehdin jo kuunnella musiikkia bussimatkan ajan, jolloin soi mp3-soittimesta Kick Bongin loistava A Cup of Tea?-albumi. Samalla luin espajan alkeiskurssin oppikirjaa kerratakseni ennen ensi viikon tunteja. Jatkoin kirjan lueskelua päästyäni koulun kirjastoon pakoon YTHS:n pelottavaa röntgenaparaattia, joka sai hampaani kipeiksi. Kuulonhuoltoliiton ohjeistusten rikkominen jatkui niin ikään maanmainiolla Queens of the Stone Agen nimialbumilla. (Nimitän opinahjoamme kouluksi, sillä se ärsyttää kaikkia pätemisentarpeesta vielä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeenkin kärsiviä luennoitsijoita ja muita naurettavia snobeja.)

Tähän väliin lienee hyvä huomauttaa, että pyrin jatkuvuuden vuoksi edelleenkin ärsyttämään kuoliaaksi, mutta tällä kertaa teen sen lisäämällä linkin aina mahdollisuuden tullen, jotta blogia olisi mahdollisimman hankala lukea. Laadukkaasta musiikista pitävät saattavat tosin arvostaa joitakin linkkejä, mutta se on vain sivuvaikutus.

Tietenkään en voinut käydä kaupassa ilman musiikkia, joten laitoin Risch-nimisen Elektro-/IDM-artistin Synesthesia-EP:n soimaan. Se oli tosin jo vaihtunut useiden esittäjien Kyuss-tribuuttialbumiin Listen without Distraction lähtiessäni suuntaamaan kotia kohti bussilla, jonka kyljissä olevat mainokset sivuutin vuosien kokemuksella. Saavuttuani kotiin ennen neljää laitoin tietysti ensi töikseni tietokoneen päälle, jotta voisin kuunnella musiikkia. Koska eksyin siis aivan liian mukavaan nojatuoliini ja satun olemaan pahasti koukussa Internetiin, katsoin jälleen, millaisia linkkejä ja millaista keskustelua irkissä olisi tarjolla. Jutellessani ystävieni kanssa kuuntelin Satumnaisuuden Kaleidoskopedeliaa, joka muuten on varsin helposti lähestyttävää, mutta kuitenkin myös mielenkiintoista musiikkia. Uusisuomi.fi-sivuston ylläpitäjät osoittivat olevansa ovelia ja tietävänsä linkkejä levitettävän jos missäkin, sillä erään uutisen url-osoite loppui merkkijonoon "jattikiihdytin-vaati-ensimmaisen-uhrinsa", mikä oli tietysti omiaan herättämään mielenkiintoni.

Osoitteen takaa löytyvän jutun otsikko olikin "Jättikiihdyttimen pelko vaati ensimmäisen uhrinsa". Toki kyseessä oli sikäli mielenkiintoinen juttu mediakasvatuksen kannalta, että ilmeisesti median maailmanloppuhehkutusta pelästynyt ja itsemurhan tehnyt tyttö ei ollut saanut riittävästi mediakasvatusta ymmärtääkseen, ettei ihan kaikkea tiedotusvälineiden kertomaa kannata uskoa. Huijatuksi tulemisesta huolimatta juutuin samalle sivustolle lukemaan muutaman "Näkökulman", joissa Jarmo Koponen pohti Gruusian kriisiä muistuttaen, että venäläinen "rauhanturvaaja" Kaukasuksen alueella on jo lähtökohtaisesti pukki kaalimaan vartijana. Aiemmassa kirjoituksessaan hän ruoti Gruusian kriisiä kiinnittäen huomiota siihen tapaan, jolla Venäjä käy sotaa: venäläisten tuki on varma, koska heille syötetään Medvedevin (eli Putinin) totuus siitä, kuinka Saakashvili on kaiken takana ja Venäjä toimi vain auttavana kätenä. Ja helppohan sitä on syöttää, koska valtion puolesta taataan, ettei kilpailevia totuuksia tuoda tarjolle asettautumatta hengenvaaraan. Mitenköhän on venäläisten medialukutaidon laita ja olisiko mediakasvatuksesta hyötyä siellä, jos kerran valtio kontrolloi valtaosaa mediasta ja jäljelle jäävät vapaat tiedotusvälineet saavuttavat parhaimmillaankin vain häviävän pienen osan kansasta? Kykenin irtautumaan ihmissyöjätuolini otteesta vielä noin tunnin kestäneen vankeuden riuduttamanakin, mutta vain palatakseni myöhemmin samalle haaskalle.

Kello kahdeksan jälkeen en ollut uskoa silmiäni, kun luin Iivi Anna Masson blogista Helsingin kaupungin aloittaneen uskonnolliseen erotteluun perustuvien uimahallivuorojen järjestämisen: eräälle tietylle vuorolle päästäkseen tulee olla paitsi nainen, myös muslimi! Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta positiiviseen sävyyn, vaikka yleensä on asettunut syrjintää vastaan (siis silloin, kun syrjitty ei ole valkoinen heteromies). Masso sen sijaan piikitteli: "Jos kunnallisia palveluita aletaan tarjoamaan ihmisille uskonnollisten sääntöjen ja uskonnollisen kuuluvuuden perusteella, mikä estää vaikkapa yksityisiä kapakoita ja ravintoloita eväämästä sisäänpääsy joiltakin ihmisiltä uskontoon, ihonväriin tai kansalliseen taustaan vedoten?" Ihmettelin, miten Suomi on ajautunut kurssiltaan niin pahasti sivuun, että (ehdottomasti vain ja ainoastaan positiivisesti vaikuttavan) monikulttuurisuuden nimissä suostutaan joidenkin ryhmien vaatimuksiin, vaikka ne olisivat ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Jos vastaavaa tapahtuisi ns. "toiseen suuntaan", vähemmistövaltuutettu puuttuisi varmasti asiaan (mikä on tietysti aivan oikein), mutta tässä tapauksessa kyseessä oleva ryhmä tuntuu nauttivan jotain erityissuojelusta, joka suojaa kritiikiltä. No, älyllisesti epärehellinen mieli saattaa alistua mielenosoituksissa auliisti esiteltyjen uhkauskylttien edessä. Mutta kuka väittää, että meidän olisi pakko hyväksyä fundamentalistinen tulkinta, jonka mukaan kaikki asiallinenkin islam-kritiikki on uskonnon halventamista? Se toimii asiallisen keskustelun vaientajana vain niin kauan, kuin me suomalaiset sallimme.

21.50-22.00 altistuin televisioviihteelle, kun menin rakkaan avovaimoni seuraksi katsomaan, kuinka herra House koki jälleen kerran samanlaisen ahaa-elämyksen kuin joka ikisessä jaksossa sitä ennen. Arvoitukseksi jäi, miksi sarjan ohjaaja on halunnut sen (n.10 minuuttia ennen loppua tulevan) lopullisen käännekohdan näyttävän täsmälleen samalta joka jaksossa. Ymmärtäisin toki tämän, jos tohtoria näyttelisi vaikkapa Steven Seagal, jolla on vain yksi "one face fits all"-ilme.

Myöhemmin yöllä tätä blogia kirjoittaessa (ja samalla nettiä selaillessa) soi ensin Airin Pocket Symphony ja sitten Killersin Hot Fuss. Suosittelen.