Makeisia, mainontaa ja elintarvikesuosituksia hyvän tavan rajoilla

Luennolla puhuttiin siitä, kuinka markkinoijat ovat eturintamassa, mitä tulee aivotutkimuksen ja psykologian alan tuottaman tiedon hyödyntämiseen. Lapsille markkinointi on säännösten valossa jokseenkin harmaata aluetta, minkä huomaa käytännöstä: tuskin löytyy makeisvalmistajaa, jonka verkkosivuilla ei olisi kirkasvärisillä kuvilla ja peleillä lapsiin vetoavaa markkinointiosiota, vaikka mainonnan suositukset neuvovatkin kiinnittämään huomiota siihen, ettei alaikäisen käsityskyky riitä välttämättä mainonnan erottamiseen viihdesisällöstä. Tällaiset mainossivut ovat sitä paitsi varsin vahvoilla kilpailtaessa lasten huomiosta, jos vastaehdokkaana on vaikkapa liiallisen sokerinkäytön vaaroista varoittava asiallinen verkkosivu.

Kuluttajavirasto ohjeistaa vanhempia: "Mainosten on noudatettava yhteiskunnassa hyväksyttyjä arvoja, jotta mainokset eivät vaikuttaisi haitallisesti lapsen kehitykseen tai vanhemman asemaan kasvattajana. Jos mainonta on vastoin näitä arvoja, se on hyvän tavan vastaista." Hyvän tavan vastaisesta mainonnasta ukaaseja antaa Julkisen sanan neuvosto. (Toisin sanoen on helppo rikkoa hyvää tapaa, koska JSN:a kiinnostaa lähinnä "rasistinen" uutisointi, jossa asianmukaisesti kerrotaan rikoksesta epäillyn (afrikkalaisen) kansalaisuus.) Miten hyvän maun vastainen mainonta sitten ilmenee käytännössä? Kuluttajaviraston mukaan "[V]anhemman kasvatusoikeutta ja hyvää tapaa rikotaan esimerkiksi silloin, kun lapsille kohdistetussa tai lapset tavoittavassa mainoksessa:

- lapselle annetaan mainoksessa mielikuva, että ihmisarvoa, elämän laatua ja hyviä sosiaalisia suhteita voi ostaa
- syyllistetään vanhempi tarjoamalla tuotteen ostamista keinoksi onnistua vanhempana"

Heti tulee mieleen hiljattain televisiossa näkemäni mainos, jossa esitetään huoneeseensa eristäytyvä kärttyinen poika, minkä jälkeen kysytään: "Onko kontaktin saaminen jälkikasvuun vaikeaa?" ja ehdotetaan ratkaisuksi laajakaistaliittymän hankkimista nuorelle isänmaan toivolle. Vaikka mainoksen nähnyt lapsikin voi toki omaksua kyseenalaisia "neuvotteluvaltteja" pyrkimykseensä saada jatkossa vanhempansa ostamaan tahtomansa tuote, mieleeni nousee kysymys siitä, miksi on tarpeen sallia moisen saastan kaataminen edes vanhempien silmien eteen? Onko jossakin siis tehty periaatepäätös siitä, että täysi-ikäisten manipuloiminen tarjoamalla näennäistä ratkaisua tunne-elämän traumoihin tai lastenkasvatusongelmiin on aivan asiallista markkinointia?

Jotta tämä ensimmäinen blogikirjoitukseni olisi tarpeeksi pitkä saamaan lukijan ikävystymään ja samalla tarpeeksi aiheen vierestä kirjoitettu ärsyttääkseen, pohdin vielä, miten on mahdollista, ettemme ole kuulleet enempää eräästä mielestäni kovin tärkeästä aiheesta liittyen EU:n alueen tuleviin elintarvikesuosituksiin. EU on nimittäin suuressa viisaudessaan myöntänyt EURRECA-nimiselle organisaatiolle 13,2 miljoonaa euroa tukea uusien ravitsemussuositusten valmisteluun. Tokihan tärkeään asiaan tarvitaan rahaa, mutta huolestuttavaa on, että kyseinen organisaatio on itse asiassa elintarviketeollisuuden jättien perustama lobbausjärjestö, joka on mm. kyseenalaistanut WHO:n suositukset sokerin ja virvoitusjuomien kulutuksen vähentämistarpeesta vielä 2000-luvulla. (Edellinen on törkeästi kopioitu linkin takaa löytyvästä tekstistä.) Näemme EURRECA:n takana olevien yritysten markkinointimateriaalia varmasti päivittäin, mutta jokin sisälläni sanoo, ettei tuon markkinoinnin pitäisi antaa ulottua saamiimme ravintosuosituksiin. Onko tulevaisuuden ravintosuositus tässä:



















Miksi kuulin tästä jostain aivan muualta kuin valtakunnallisen televisiokanavan uutislähetyksestä? Onko tiedotusvälineillämme liian kiire puhua Big Brothelista?

- Juuso